O wolna Polsko, wstań skrzydlata

24 lipca 1919 roku w Helsinkach odbył się koncert fińsko-polski podczas którego znany poeta Veikko Koskenniemi zaprezentował napisany przez siebie wiersz Runovapaalle Puolalle (Do wolnej Polski). Wiersz ten przetłumaczył na język polski znany poeta i tłumacz Remigiusz Kwiatkowski:

O wolna Polsko, z Tobą razem
jednym przysięga dziś wyrazem
rozkuty z kajdan fiński lud
Za bóle, łzy, za cierpień tyle
Za wszystkich tych co już w mogile
Znów bądź nam wolna jako w przód

Przestworu! Orzeł Biały wzlata
O wolna Polsko, wstań skrzydlata
niech Ci się szczęści w życiu w Życiu Twem
Za krwią kupiony dzień radości
Za butwiejące ojców kości
Niech Żyje wolność naszych ziem.

RUNO VAPAALLE PUOLALLE

   Verkkaan vapauden oras itää:
   vuosisatain roudan sulaa pitää
   hurmeen lämmöstä ja kyynelten.
   Vuosisadat kesti talven yötä,
   vuosisadat salattua työtä
   suuren kevään, kansain keväimen.

   Niinkö tulitkin sa ihanaisin!
   Mielin janoovin ja isoovaisin,
   vapaus, me käymme vastahas.
   Nimees elämämme pyhitimme,
   nimees vainajamme hautasimme,
   odotellen sinun tuloas.

   Kuolema sun kulkee edelläsi,
   kansain vereen tahrattuna käsi.
   Minne tulet, raunioita näät,
   tulet tallattujen kenttäin takaa.
   Siunaa maata, missä miehet makaa,
   siunaa leskien ja lasten päät!

   Niinkuin silmä vailla valoansa,
   niinkuin vuosi vailla suveansa,
   elämä sua vaill' on, vapaus.
   Niinkuin länsituulet hivelevät,
   niinkuin Arkadian armas kevät,
   niin on henkäykses kosketus.

   Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa
   kahleen merkit vielä ranteissansa
   vannoo valan, joll' ei rikkojaa:
   kautta kärsimyksen-muistojemme,
   kautta kallihimpain hautojemme,
   vapaa olkoon isiemme maa!

   Kuolo sille, joka nostaa tohti,
   vapaus, sun pyhyyttäsi kohti
   käden sorron töihin valmihin,
   sille, joka kuonaan itsekkyyden,
   vaihtoi vapaan, puhtaan ihmisyyden,
   vihki voiman aseeks tyrannin!

   Tilaa kotkallesi valkealle,
   vapaa Puola, nouse korkealle,
   olkoot vuosisatas onnekkaat!
   Kautta kärsimyksen-lunnaittemme,
   kautta vainajaimme, lapsiemme:
   vapaat olkoot isiemme maat!

   (1918.)

Za chwilę wychodzę do Kościoła pomodlić się za niepodległość i za odrodzenie patriotyzmu wśród młodych Polaków (nie nacjonalistycznego, a patriotyzmu opartego na miłości i przykazaniach) i za Finów, którzy jak Państwo przeczytali wspierali nas jak potrafili najlepiej.